Korkeaa lämpötilaa kestävän-kuparifolion suorituskyky johtuu pääasiassa sen erityisestä seoskoostumuksesta ja pintakäsittelyprosessista. Perinteinen kuparifolio (kuten elektrolyyttinen kuparifolio tai valssattu kuparifolio) perustuu puhtaaseen kupariin tai korkean -puhtausluokan kupariin, kun taas korkean -lämpötilojen kestävä kuparikalvo muodostaa kiinteän liuoksen lisäämällä hivenainepitoisia aineosia (kuten tinaa, sinkkiä, nikkeliä jne.), mikä lisää materiaalin uudelleen hapettumisen lämpötiloja. Esimerkiksi tinan lisääminen voi muodostaa kupari-tinaseoskerroksen, joka muodostaa korkeissa lämpötiloissa tiheän oksidikalvon ja estää hapettumisen. Lisäksi pintapinnoitusteknologia on myös ratkaisevan tärkeää. Yleisiä prosesseja ovat:
Sähkötön nikkeli-kullaus: Kuparifolion pinnalle kerrostetaan nikkelikerros (1–3 μm) ja sen jälkeen kultakerros (0,05–0,1 μm paksu). Nikkelikerros toimii diffuusioesteenä, kun taas kultakerros tarjoaa korroosionkestävyyden, joka sopii yli 300 asteen ympäristöihin.
Orgaaninen pinnoite: Korkeaa-lämpötiloja kestävä polymeeri, kuten polyimidi (PI) tai silikonihartsi, päällystetään muodostamaan 5-10 μm:n paksuinen suojakerros, joka kestää lyhytaikaisia lämpötiloja jopa 400 asteeseen.
Keraaminen pinnoite: Alumiinioksidin (Al2O3) tai piioksidin (SiO₂) keraaminen kerros levitetään käyttämällä sooli-geelimenetelmää tai fysikaalista höyrypinnoitustekniikkaa (PVD). Lämpötilankestävyys voi nousta yli 600 asteeseen, mutta hinta on korkeampi.
